Tämä blogi kertoo tarinoita karhuista, puunveistosta ja tapahtumista ennen ja jälkeen Karhufestivaalin, jolloin Ilomantsissa nähtiin ensimmäinen Karhunveiston MM-kilpailu ja Suomen itäisin kulttuurifestivaali.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ihmisten töissä

Pohjoisen Keski-Suomen Oppimiskeskuksesta luonto-ohjaajiksi valmistuvat Anna-Mari Henttinen, Marlene Lindeman ja Hilla-Maria Lindeman päräyttävät moottorisahat soimaan.

Opintoihin kuuluvan ulkoilureittien rakentaminen ja hoitaminen –jakson aikana ovat opiskelijat halutessaan saaneet veistää maastokalusteen. Hirsipöytä penkkeineen onkin jo viimeistelyä vaille valmis.

Pöydän kannelle on parhaillaan suunnitteilla eräruokailua varten vielä erillinen koroke, johon kupit tai kattilat saa hyvin tarjolle ja pois pöytäpinnalta tilaa viemästä. Sopivaa kokoa ja korkeutta mittaillaan tarkasti.


Marlene Lindeman suunnittelee pöytäkorokkeen korkeutta.

Moottorisahaveisto on näille naisille tuttua, eikä otteissa näy epäröinnin merkkiäkään.   Puunveistoon pärinäterällä Lindeman ja Henttinen tutustuivat viime kesänä Saarijärven Museolla, jossa he osallistuivat Puusta pitkään -hankkeen järjestämälle veistokurssille.

– Kurssilla veistimme hirven. Ajatus oli tehdä se erityisesti lapsille huviksi ja hyödyksi. Hirven sarviin voi vaikka heittää renkailla tarkkuutta, Anna-Mari Kertoo. 

Luonto-ohjaajat lähtivät puunveistoon kokeilumielessä. 

– Halusimme molemmat oppia moottorisahan käyttöä ja samalla saada oppia myös perinnetaidoista, jotka ovat sydäntämme lähellä, Marlene kertoo.



Kiinnostus perinnetaitoihin toi Marlene Lindemanin ja Anna-Mari Henttisen puunveistokurssille. 

Tärkeintä on uskallus


Salvosta tehdään innolla. Hirsipöytää varten tarvittava haapa on kaadettu koulun metsästä. Pöytää naiset ovat työstäneet itse alusta alkaen. Työskentelyvinkkejä on tarvittaessa voinut kysyä opettaja Seppo Rytköseltä.

Iso puu nöyrtyy käsityönä kauniiksi kalusteeksi. Kestävän kehityksen mukaisesti koko puu hyötykäytetään. Oksista on tarkoitus tehdä lastoja ja voiveitsiä. Haavan kuoren keltajäkälää kuivataan ja sillä värjätään lankaa, tietysti itse kehrättyä. Haavanpettujuoma maistuu lääkkeelle, siinä on luonnostaan salisyylihappoa. Linnut saavat käyttää purut pöntönpohjukkeeksi.


Haavan kuoren keltajäkälällä voi värjätä lankaa.



 – Tärkeintä on uskallus tehdä. Ihmisten töitähän nämä kaikki ovat ja asioita oppii yllättävän äkkiä. Kaikkea voi tehdä! Ennakkoluulot pois, Henttinen toteaa.


- Tärkeintä on uskallus. Kaikkea voi tehdä, muistuttavat naiset.

Teksti ja kuvat: Anna-Maija Koskenlahti



1 kommentti: